Tervetuloa!
Tämä on ensimmäinen blogimerkintäni tällä alustalla, kiva kun löysit tänne. Käytän tätä alustaa opintojeni itsereflektoinnissa, päiväkirjana. Opiskelen syksyn aikana muutaman opistopisteen verran lasten ja nuorten harrastustoiminnan pedagogisista perusteista. Viime opiskeluista onkin jo vierähtänyt hyvä tovi ja välillä tekee hyvää pysähtyä perusasioiden äärelle.
About me.
Olen valmistunut vapaa-ajan ohjaajaksi miltei kymmenen vuotta sitten ja suurimman osan oman alan töistä olen sen jälkeen tehnyt erilaisten harrastusten parissa. Työ on ehdottomasti ollut loistava voimavara arjessa.
Minulla on itselläni kolme lasta, kaksi heistä jo koulussa ja olen pitänyt todella tärkeänä sitä, että saan kasvattaa heitä kotona mahdollisimman pitkään. Toki he ovat kaikki saaneet osallistua jonkinlaisiin kodin ulkopuolisiin varhaiskasvatusellisiin aktiviteetteihin, mutta pääsääntöisesti ovat saaneet kasvaa kotona meidän vanhempien vuorotellessa hoitovastuusta. Nuorin lapsemme oli noin kolme kuukautta kun hyppäsin jo kevyelti sunnuntaityöhön.
Liikunta on minulle intohimo, jota haluan päästä toteuttamaan myös työssäni. Se on tuonut paljon arjen jaksamista pienten lasten kanssa. Tiedän itse, että omat voimavarani olisivat olleet vähäisemmät, jos en voisi lainkaan työskennellä pitkiin aikoihin. Jokainenhan meistä haluaa kantaa kortensa kekoon yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti, right?
Harrastusten maailma on ollut minulle sinänsä otollinen työalusta, koska sen on voinut loistavasti tasapainottaa perhearjen kanssa. Työtunteja on ollut tarjolla useissa eri ympäristöissä ja olen työllistänyt itseäni sekä kevytyrittäjänä, extraajana että tuntityössä. Työn määrää on siten voinut säädellä arjen kiireisiin sopivaksi. Nyt kun poikaset ovat kasvaneet suuremmaksi, voisi tasaisempikin työaika välillä jo maistua. Joten hyvää työntekijää etsivät, saa soitella! *vink*
Harrastuksissa minulle tärkeitä arvoja ovat mm se, että kaikki ovat samalla viivalla, kaikilla on oikeus harrastaa, tule sellaisena kuin olet! Erityisesti keveän mielen harrastaminen on minulle sydämen asia. Harrastelu saa olla juuri sellaista, keveää arjen iloa ja liikuttajaa. Oma vapaa-ajan verkosto, ryhmä jonne olen tervetullut, jengi johon kuulun. Kepeyttä. Olen toki itsekin joskus hieman kilpaillut, mutta syystä tai toisesta se on sitten jäänyt sitovuutensa vuoksi.
Nykymaailmassa meille on asetettu muutenkin niin kovin paljon tavoitteita ja paineita olla aina vaan superimpeja, isompia, energisempiä, tuloksekkaampia, tehokkaampia, jaksavampia. Ja samalla ollaan myös masentuneempia, ahdistuneempia ja ylipainoisempia kuin koskaan. Niin ehkä pienelle keveydelle olisi tosiaan tilaa.
Ai opiskelemaan?
Syy miksi hyppäsin jälleen koulunpenkille oli se, että vaikka työskentelen lapsiryhmien kanssa, on työni määritelty yksintyöskentelyksi isoilta osin. Etenkin silloin, kun olen luonut uutta palvelua aivan täysin tyhjästä itsekseni, olen lopulta aika yksin sen kanssa. Ryhmä näkee ohjauksesta vain tuon pelkän aktiivisen toiminnan, työnantaja tuloksen ja heh, vanhemmat hintalapun. Mutta tämä työhän on NIIIIIN paljon enemmän.
Teen pohjatyötä, suunnitelmia, laskentaa, reflektointia, tilastointia, perustelen omaa toimintaani ja kehitän osaamistani alituiseen. Ja asioista ääneen puhuminen kuitenkin tuo aina niin kovin paljon lisää perspektiiviä. Ehkä joku muu jossain miettii ihan samoja juttuja mitä itse käyn läpi omassa työssäni! Nuoriso- ja kasvatusala on aina jatkuvassa liikkeessä, yhteiskunta muuttaa ja sen nuorimmat edustajat siinä samassa. Työ on jo nyt kovin erilaista, kuin mitä se oli kun olin ensimmäisiä kertoja asiakastyössä. Olen itse mennyt hurjasti eteenpäin oman henkisen kasvuni myötä ja varmasti minullakin on aivan erilaiset lähtökohdat omaksua oppimaani taas tällä tietotaidolla mitä nyt on karttunut. Ihanaa kun on ala, jossa ei koskaan voi olla liian valmis!
Ja vielä lopuksi varoitusteksti.
Tarkastelen teksteissäni ilmiöitä omasta näkövinkkelistäni, tarkoitukseni ei ole missään vaiheessa loukata ketään, tai esittää olevani muita enemmän oikeassa. Olen tunnettu siitä, että etsiskelen hopeareunuksia välillä sellaisista myrskypilvistä, että kanssaihmiseni hermostuvat, mutta pohdiskelu on minulle loistavaa ajanvietettä, minkäs sitä vauhdikkaille aivoilleen mahtaa.
Toivottavasti pysyt kyydissä!
-harrastelija